torstai 23. helmikuuta 2012

Hiihtolomalla

Hiihtoloma! Tarpeeseen tuli. Lähdimme tyttösen kanssa käymään pienellä pikaisella matkalla. Kivaa oli, mutta matkan pituuden (lyhyyden) takia kyläilyille ei jäänyt aikaa, vaan vietimme vähäisen ajan perheen kesken. Seuraavalla kerralla sitten ystävät ja sukulaiset .



Perillä. Matka sujui lentäen huomattavasti sutjakammin kuin junalla ja myös huomattavasti edullisemmin.



Minun vanha kissani, joka asustelee vanhempieni luona. Ikää kertynyt jo reilut kaksikymmentä vuotta. Kissan näkö ja kuulo ovat jo aikalailla heikot ja olemuksesta huomaa muutenkin, että ikää on jo reilusti. Rapsuttelua ja silittelyä, ihanan silkkisen pehmeä turkki. Vieläköhän näemme... .


Velipojan "pikkuinen".


Aarteen etsintää. Ensin kartta valmiiksi ja sitten etsijä työssään. Aarteet löytyivät, kiitos hienosti toteutetun kartan :) 



Tyttäreni toiveesta kiertelimme kirpputoreja ja kyllähän niiltä jotain löytyi. Tytär teki hienoja löytöjä, mutta kyllä me muutkin saimme tavaraa mukaamme tarttumaan. Osa tuli jo mukana kotiin ja osa tulee myöhemmin postipaketissa tai vanhempien mukana. Kaappien kätköjäkin kaiveltiin ja aarteitahan sieltäkin löytyi. Kotiprojektikin etenee. Näistä kaikista myöhemmin lisää.

Mukavaa loman jatkoa lomailijoille ja mukavia talvipäiviä teille muille.


perjantai 10. helmikuuta 2012

Ostoksia kirpputorilta ja vähän muutakin

Viime viikkoina olen kolunnut useampiakin kirpputoreja ja löytänytkin etsimiäni asioita. Ja sitten myös niitä juttuja, joita en ole etsinyt, mutta jotka on muuten vain tullut ostettua. Kun tekee ostokset oikeassa paikassa ei heräteostoksetkaan tule kalliiksi. Kirppikselle siis.  



Lautasia tarttui mukaan kahta erilaista mallia. Kun nämä löytyivät ja hinta oli kohdallaan, niin mukaan lähtivät. Nyt täytyisi vain löytää tuolle lautaspinolle paikka. Vielä kun löytyisi kivannäköisiä keittolautasia. Ja leipälautasia.


 Täma pienoinen lasikannu, kermanekka, on ollut hakusessa pidemmän aikaa. Nyt se löytyi.


Iittalan Verna -laseja ja -jälkiruokakulhoja ostin kaappiin lisää. Nyt niitä on riittävästi.


 Pieniä (ja yksi vähän suurempi) liinoja tarttui mukaan jokunen.


Siinä oli koluamieni kirpputorien anti tähän mennessä, etsintä jatkuu. Ja yksi matto on laitettu tarkasti muitiin, se voisi olla se meidän matto.
  
Niinkuin aikaisemmin olen maininnut kotimme on muutosten kourissa, pienten sellaisten. Rauhalliseen tahtiin toteutuvat monet pitkään kypsyneet ajatukset. Keittiön ikkunalaudaltakin lähtöpassin saivat surkeassa kunnossa olleet kukkaset. En vain jaksanut kaiken kiireen ja talvipimeän keskellä hoitaa niitä riittävästi. Ikkunalautaa koristaa tällä hetkellä taatusti ikivihreät kasvit vaaleissa ruukuissaan. Muovia ovat, mutta miellyttävät silmää huomattavasti aikaisempia risukasoja enemmän.


 
 Ja viimeisinä muttei suinkaan vähäisimpinä tulevan projektin tarpeita. Viimein teen sen mitä olen pitkään suunnitellut. Pientä piristystä kotiin. Tästä lisää lähiaikoina.


sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Pakkaspäiviä

Viime aikoina ei oikein ole ollut päivitettävää. Kotia on myllätty uuteen uskoon pikkuhiljaa ja tästä kaaoksesta ei oikein viitsi kuvia laittaa näkyviin. Mutta pikkuhiljaa tavarat löytävät paikkansa ja näkee mitä pitää vielä hankkia ja mistä voi luopua. Kiitoksia viime viikonlopun tehokkaalle kaksikolle, joiden avulla työt etenivät hurjasti.

Kävimme tyttäreni kanssa katsomassa ystäväni koiran pentuja. Suloisia ja pienoisia olivat, nyt ovat jo lähteneet kävelemään eli pitäisi käydä taas kuvailemassa ja ihailemassa pikkuisia.

Yhtenä viikonloppuna teimme tyttöseni kanssa herkkuja; Rocky Road -suklaaherkkua. NAM! Hyvää oli niin kauan kuin kesti. Tyttöseni toivoikin jo, että tekisimme niitä pian uudelleen.


Työmatkoja olemme kulkeneet paljon yhdessä työkaveri kanssa ja maisemat ovat kauniita ja aurinkoakin on välillä näkynyt. Mukavaa, kun matkalla voi rupatella kaikenlaista sen sijaan, että istuisi autossa koko matkan yksin radiota kuunnellen.


 Kävin viime keskiviikkona syömässä ja vaihtamassa kuulumisia Espoo Kahvituvassa.  Ihana tunnelmallinen paikka. Historiakin on kiinnostava. Suosittelen kaikille Espoossa kävijöille. Talvisinkin siellä on tunnelmaa, mutta erityisesti kesäisin voi nauttia koko pihapiiristä.


 "iimeisellä alkuperäisellä paikallaan Bembölen vanhalla kylämäellä (Kangulibacka) sijaitseva vanha kantatila on Bell. Sen paritupatyyppinen matala suhteellisen hyvin säilynyt päärakennus kuuluu Espoon vanhimpiin asiunrakennuksiin. Sen suuri tupa taitteisine sisäkattoineen ja komeine parruineen sekä kamari, sali ja eteinen on rakennettu vuonna 1737. Hirsinen pitkänurkkainen rakennus on ulkopuolelta pystylaudotettu ja punamaalattu. Katto on tiiltä. Sisätiloissa on tehty kahvilakäytön vaatimia muutoksia.

Bell oli 1600-luvun yksi Bembölen suuren kylän kymmenestä kantatilasta. Silloin sen omisti Anders Eriksson. Kautta 1600-luvun tila oli köyhä ja välillä autiona. Vuonna 1688 Bell määrättiin Vihdin Tervalammen ratsutilan augmentiksi. Isovihan aikana Bembölen kylän taloihin majoittui vuosikausiksi venäläistä sotaväkeä. Sodan jälkeen Bell oli niin perusteellisesti poltettu, ettei siitä ollut "jäljellä talon nurkkaakaan". Bellin uudessa tuvassa toimi 1760-luvulla kestikievari. Paikka olikin edullinen, sillä talon kohdalla haarautui Kuninkaantiestä sen Helsinkiin johtava haara. 

Kun vanhaa rakennusta uhkasi purku 1916, sitä ajateltiin museorakennukseksi. Hanke ei purettu. Vuosina 1917-38 Bell toimi ajoittain muonamiehen asuntona, suutarin työpajana, kouluna jne. Kahvilatoiminta alkoi 1939. Talvisodan aikana rakennukseen oli sijoitettu kätilöopiston synnytysosasto.
Sodan jälkeen kahvilatoiminta taas jatkui ja ja se on siitä asti tullut tunnetuksi ja hyvin suosituksi ruoka- ja kahvipaikkana, Bembölen Kahvitupana.
Päärakennuksen vieressä on kaksikerroksinen luhtiaitta, johon on liitetty uusi ulkorakennus."
Lainattu Kahvituvan sivuilta

Toisessa tilassa olisi ollut tunnelmallinen ja lämmittävä takkatulikin, mutta en viitsinyt kuvailla koska se puoli oli koko ajan täynnä ihmisiä.

Toivottavasti pakkaset vähän lauhtuisivat. Ensi lauantaina on ulkoilupäivä töissä ja olisi mukava nauttia kärsimisen sijaan. Ja aurinkokin saa minun puolestani paistaa.