Viime syksynä meidän perhettämme täydentämään tuli kaksi ihanaa puolipitkäkarvaista maatiaskissaneitoa. Tyttäreni oli löytänyt netistä ilmoituksen, joka täytti meidän kriteerimme. Halusimme kissan kodista, jossa jo odotusaika sekä tietysti pentuaika on kunnolla hoidettu (ei mitään vahinkopentuja). Pentujen madotus, rokotus ja lääkärintarkastus todistuksineen, sekä riittävä luovutusikä olivat hienosti hoidettu. Siis maatiaiskissat, jotka on hoidettu yhtä hyvin kuin yleensä rotukissat. Ja mikä parasta, he olivat myös tarkkoja siitä millaisiin koteihin pennut päästävät. Kun olimme itse läpäisseet "tarkastuksen" ja sovimme, että heiltä tulee meille pentu ei riemulla ollut rajoja. Aluksi olimme ajatelleen ottaa vain yhden kissan, mutta kun näimme näiden kahden viilettävän yhdessä esitimme toiveen, että haluaisimme molemmat meille. Onneksi toive toteutui ja siskokset saavat olla toistensa tukena, turvana ja seurana kun me ihmiset olemme omissa menoissamme. Ihania molemmat omalla tavallaan, aivan erilaisia kun luonteeltaan ovat.
 |
| Ansku |
Ansku on isokokoisempi, kömpelömpi, hitaampi ja muutenkin rauhallisempi. Viihtyy hieman enemmän minun seurassani. Alussa Ansku oli näistä kahdesta rohkeampi, mutta nykyään se on hieman hitaammin uusiin tilanteisiin ja ihmisiin tutustuva. Ihana lämpöpatteri kainalossa, kehrää paljon ja äänekkäästi. Anskun perässä kävellessä pitää olla tarkkana, ettei vahingossa astu kisun päälle, sillä neito saattaa kesken matkan kellahtaa lattialle venyttelemään tai muuten vain katselemaan. Vesihanan aukaiseminen on erityisen kiinnostavaa, paikalle pitää päästä heti, yleensä aika vauhdikkaasti. Jos meidän kisuilla pentuja joskus tehdään, niin Ansku saa kunnian toimia emona (sulhanenkin on jo valmiiksi katsottuna, saapa nähdä kelpaako Anskulle).
 |
| Roosa |
Roosa on pienempi, sirppana, vikkelä, ketterä ja ehtivä. Alussa Roosa oli tosi arka, mutta nykyään uteliaisuus vie voiton ja taitaa olla se rohkeampi. Roosa ei myöskään ihan alussa kehrännyt, mutta nykyään hurinaa kuuluu usein. Roosa viihtyy tyttäreni seurassa hieman enemmän kuin minun seurassani. Kaikessa pitää olla osallistumassa ja nenänpää pitää työntää joka paikkaan. Hän pitää nukkumisesta kylki kyljessä, kosketuksessa pitää olla, mikäs sen mukavampaa. Roosa ei pidä automatkoista ja se pitää ilmoittaa ääneen, useasti matkan aikana. Kun työpäivän jälkeen tulee kotiin, niin ainakin Roosa on ovella iloisena vastassa.
 |
| Roosa ja Ansku yhdessä |
Molemmat kisut ovat kovia juttelemaan, erityisesti tyttäreni kanssa. Hoitotoimenpiteet, kuten esim. kampaaminen, madotus, kynsien leikkuu ja hampaiden pesu sujuvat helposti ja mallikkaasti. Kiitos kuuluu kotiin josta heidät saimme/ostimme, sillä siellä pennut totutettiin pienestä pitäen hoivaamiseen, hellimiseen ja käsittelyyn. Nämä neitoset viihtyvät sylissä, paijattavina ja suukoteltavina ja ovat oppineet, että sylistä ei rimpuilla pois. Ne viilettävät ympäri kotia perätysten leikkien jahtaus ja paini leikkejään. Välillä ne nukkuvat yhtenä möykkynä vieretysten, välillä toisiaan pesten ja välillä uniset kisut löytää aivan eri puolilta kotia. Elämän ilostuttajia ja rikastuttajia parhaimmillaan
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti